﻿Johanneksen Ilmestys.
15.
Näin taivaassa taas mahtavan näytelmän, joka kertoi tulevista tapahtumista: seitsemän enkeliä lähti tuomaan maailmaan seitsemää viimeistä vitsausta. Sitten Jumalan viha viimeinkin olisi toteutunut. 
Edessäni näytti avautuvan suuri meri. Se oli kuin liekehtivää lasia. Sille olivat kokoontuneet kaikki, jotka olivat voittaneet pedon, hänen kuvansa ja lukunsa. Heillä oli Jumalan harput 
ja he lauloivat Jumalan palvelijan, Mooseksen, ja Karitsan virttä: »Jumala, Kaikkivaltias, kaikki mitä teet on suurta ja ihmeellistä. Aikojen valtias, sinun tiesi ovat oikeat ja todet. 
Herra, kuka ei pelkäisi ja ylistäisi sinun nimeäsi? Vain sinä olet pyhä. Kaikki kansat tulevat luoksesi ja kumartuvat eteesi. Sinun vanhurskautesi on paljastunut.» 
Sitten näin, miten taivaan temppelin kaikkein pyhin osa avattiin. 
Temppelistä lähti seitsemän enkeliä, joiden tehtävänä oli viedä maailmaan viimeiset vitsaukset. Heillä oli yllään hohtavan valkoiset pellavapuvut, jotka oli sidottu rinnan kohdalta kultaisilla vöillä. 
Yksi niistä neljästä olennosta toi jokaiselle enkelille kultamaljan, joka oli täynnä elävän, ikuisen Jumalan vihaa. 
Temppeli tuli täyteen savua hänen kirkkaudestaan ja voimastaan. Kukaan ei voinut mennä sinne sisään, ennen kuin enkelit olivat tyhjentäneet maljansa ja vitsaukset kohdanneet maata. 
